Sotasanastossa on voimaa

Olipa syynä sitten Ukrainan tilanne tai juuri loppuun katsomani laskuvarjojääkäreistä kertova Band of Brothers -sarja. Edeltävät saivat pohtimaan sotaretoriikkaa ja kuinka tämä sanasto on kietoutunut bisnekseen.

Nämä ovat kulkeneet käsi kädessä pitkään. Oletettavasti johtuen siitä, että niin sodassa kuin vakavasti otettavissa röihommissa, vaaditaan johtamista. Ja sodassa, jos jossain johtamisella on merkittävä vaikutus.

Sotajohtamisen monet ulottuvuudet ovat tarjonneet tarinoita ja kuvastoa, jota vasten bisneksessä on voitu nojata. Erityisesti hierarkisen ja autoritäärisen johtamisen vuosikymmeninä.

Sotalainausten ongelma on kuitenkin sama kuin urheilulainauksissa. Niissä paistaa maskuliinisuuteen vivahtava terävyys, joka viljelee tietynlaista vallan, väkivaltaisuuden ja terävyyden kulmaa. Liike-elämän ohessa näemme tätä myös useissa muissa viitekehyksissä: niin poliitiikassa, eri ismeissä kuin median otsikoissa.

Sodasta lainatuilla sanoilla on voimaa. Ne antavat viestiin vaikuttavuutta, jota erityisesti liikkeenjohdossa ja viestinnässä kaivataan. Näistä esimerkkeinä nyt vaikkapa seuraavat:

• Vihollisviittaukset
• Vihamieliset vallankaappaukset
• Sotakassan kerääminen
• Joukkojen johtaminen
• Edestä (ja etulinjasta) johtaminen
• Komentajan intentio (commanders intent)

Johtajuuden haasteina on kuitenkin, ettei sitä saada pelkoa viljelevillä väitteillä. Kuten Captain Phillips -elokuvan merirosvolla, joka laivan vallanneena joutui erikseen vaatimaan valtaansa kapteenilta: "Hey! Look at me. Look at me. I'm the captain now.". Meemi saattaa olla tuttu. Tositapahtumiin perustuvassa elokuvassa tilannetta kuvaa kuinka johtajan valtikka saatiin nimellisesti vasta aseella uhkailemisen seurauksena.

Toisaalta ikonisen markkinoijan ja mahtibrändi Niken perustaja Phil Knight kirjoitti Shoe Dog -kirjassa seuraavasti:

Let's agree to disagree. Nämä sodan ja työelämän samankaltaisuudet eivät todellisuudessa kohtaa. Ainakaan pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa sodalle on suoraviivaisemmat näkökulmat. Se missä sitä peilataan naapurivaltion kanssa yhteiseen rajalinjaan ja toinen, joka pohjaa uutisiin Ukrainasta.

Ei sillä etteikö liike-elämän olosuhteet voi olla prässäävän kovia ja johtamisessa päätökset vaikeita. Jos jo yksin tempoilen yrittäjyydessä valintojen kanssa, niin väistämättömästi isommilla panoksilla on painetta purettavaksi. Silti pörssiyhtiöitä nurkkaavat, suuruuttaan hyväksi käyttävät jättiläiset ja alustatalouden pätkätyöpuolustajat johtajineen eivät tarvitsisi sotasanastoa ja sen lainaamista.

Mielikuvien ollessa viheltäviä ääniä, räjähtäviä puita ja jatkuvaa ilmapommitusta. On todellisuus lähinnä mielikuvitusta. Kranaattia vastaava äänimaisema on ilmastointihormin naputtava humina johtajan riisuessa vastamelukuulokkeet korviltaan myöhäisessä iltapäivässä.

Jos kaikki nämä sotajohtamisen kliseiset lainaukset valutettaisiin nykypäiväisen bisnesjargonsihvilän läpi, ei siitä jäisi mitään kiinnostavaa tarkasteltavaksi.

Tulkoon historia, filosofia ja turva

Mennessämme kauemmas modernista ajasta, sitä lähemmäs satojen vuosia takaisia sotahistorian juuria päädytään. 400-luvulla (eaa) Sun Tzun Sodankäynnin taito antaa meille filosofisempaa katsontakantaa. Vai mitä muuta kertoo lainaus: "Every battle is won before it is fought".

Me markkinatalouden pyörittävässä virrassa olevat voimanlähteet, kaipaamme lainausten ja filosofian tuomaa turvaa. Sitä kuinka historiassa, joku viisaampi on ajatellut jotain viisasta ääneen ja sanoittanut sen todeksi. Kaipaamme näitä auktoriteetteja, mutta ei silleen niinku sodassa tai hierarkian kaipuun vuoksi. Sen myötä filosofia sopii nykypäiväisen työelämän keskusteluun mainiosti.

Pohjoismaalaisen työkulttuurin ylhäältä-alas-johtamisen muuttuessa yhteistoiminnaksi. Entistä tasavertaisemmaksi, on sotatermien käyttäminen ristiriidassa arjen ja eletyn todellisuuden kanssa. Kun keskustelut pyörivät organisaatiokulttuurissa, psykologisessa turvallisuudessa tai inhimillisessä pääomassa, on tähän vaikea ympätä sanastoa, joka muistuttaa viimeisiä dinosauruksia Vääpeli Körmyistä.

Toisaalta taas moderni työelämä ja ketterä kulttuuri lainaa teollisuudesta ja sen prosesseista. Siinä idolisoidaan systeemiajattelua, mutta samalla järjestelmien synnyttämää turvallisuuden tunnetta. Teollisuuden rutiinimaisuus nojaa minimalistisuuteen, jota digitaalisen ja sirpaleisen työelämän vastapainoksi tarvitaan. Yksinkertaisen systemaattisuuden toivotaan poistavan ylimääräistä kohinaa.

Ristiriita kuitenkin on siinä miten tiimit, yhteisöt ja "työtä tekevän perheen perheenjäsenet" pelaavat yhteen. Edes tavarapaljouden purkamisen hienoudesta itsensä rikkaaksi saavuttanut Marie Kondo ei lapsiperhearjessa kyennyt pitämään kiinni järjestyksen ja vain iloa tuottavien tavaroiden -mantrastaan. Ei kontrolli työyhteisöissäkään yksin voi syntyä systeemisten järjestelmien kautta. Eikä se synny kerrytetystä sotakassasta rahoitetulla komentajan intentiolla.

Kaiken tämän sanoittamiseen ei tarvita sotasanastoa, mutta ei yltiöpehmeätä hubbabubbaakaan. Onnistuminen syntynee ihmisten välisestä luottamuksesta, jossa johtajuutta annetaan toiminnasta. Pyytämättä, väittämättä tai väkisin ottamatta. Se yhdistettynä arkeen, joka pyörii sopivan kitkattomasti, on aivan riittävästi.

Voidaanko siis yhdessä päättää (itseni mukaan lukien), että jatkossa käytetään johtamisessa jotain muuta retoriikkaa kuin sota?

​

Eetu Karppanen

Paras kaverisi matkalla digitaalisesti luotavaan kasvuun, ideointiin ja muutokseen.
​

Yli 10 vuotta intohimoa ja kokemuksen vuosirenkaita digibisneksistä, markkinoinnista ja verkkokaupasta. Autan monin eri muodoin asiakkaitani ratkomaan digitaaliset haasteensa. Lue lisää meikäläisestä.