Rakastetut, etevät ja pätevät kysymykset

Ruudun vastapuolella istuu toimittaja, joka kyselee. Kyseessä ei ole haastattelu, vaan kirjoitusvalmennus. Valmennuksen alussa keskustelu polveilee aiheista ja näkökulmista joita olen pyrkinyt ennakkoon lähettämälläni tekstillä kertomaan. Jotta pitkän toimittajataustan omaava valmentaja ymmärtää mistä on kyse, hän kyselee. Roolini keskustelussa on kuulla kysymykset ja osata antaa kysymyksiin vastauksia. Myös niitä en tiedä-vastauksia. Kaikki tässä tuo mieleeni kodin, jossa toimittajan ja kustantajan ammatillisten identiteettien lomassa kasvoin vastaavaan tapaan keskustella. Siihen pohdiskelevaan ilmapiiriiriin ja erityisesti kysymysten ääressä.

Kodissani kysymykset liittyivät aina olennaisesti uteliaisuuteen, jossa ei ollut kyse juoruavasta tai vahingoniloisesta uteliaisuudesta, vaan pyrkimyksestä ymmärtää. Ymmärrys syntyi ainoastaan kysymällä, kuuntelemalla ja erityisesti yrityksellä sisäistää kuultu vastaus. Olen miettinyt onko tämä opittua vaiko geneettistä, sillä huomaan usein palaavani päiviä, toisinaan jopa viikkoja takaperin kuulemaani sanoihin tai lauseisiin. Hyvää muistia, läsnäoloa vai kuuntelua? En tiedä.

Vaimoni opiskellessa toista vuotta varhaiskasvatusta, emme ole äskettäin välttyneet lapsuuteen ja lasten kasvatukseen liittyviltä keskusteluilta. Muutamien vuosien ikäiselle ihmislapselle ihmettelevät kysymykset ovat keino ymmärtää maailmaa. Toisaalta pahimmillaan ottaa aikuisen totuudet ainoana totuutena. Riippumatta saaduista vastauksista lasten kysymyksiä ajaa uteliaisuus. Aikuistuessa unohdamme kuitenkin usein kysyä ja sen sijaan päädymme olettamaan. Laiskistumme ja niin laiskistuu uteliaisuuskin. Kysymykset osoittavat kiinnostusta toista kohtaan, mutta auttavat meitä saamaan heijastuspintaa eri asioihin. Kysymällä saamme eteemme jotain, mikä olettamalla voi olla mahdotonta. Kysyminen herättää uteliaisuuden ja epätietoisuus on hyvä syy kehittää lisäkysymyksiä.

Kysymisen taito on vaikea opittavaksi ja en tarkoita tällä sitä, että kyselisi ainoastaan sitä mitä mieleen juolahtaa, vaan viittaan kontekstiin. Laadukkaisiin kysymyksiin, jotka ovat oikea-aikaisia ja huomioivat olosuhteen. Sellaisia kysymyksiä joissa joudutaan miettimään hetki ja joita vilpittömästi kehutaan hyväksi.

Sanallisen viestintämme ollessa aina katkonaista, ovat kysymykset keino pyrkiä keskusteluun, joka täyttää näitä aukkoja. Omat ajatuksemme näyttäytyvät meille niin usein kirkkaina ja selvinä, että saatamme olettaa vastaanottajan ymmärtävän ne yhtä täydellisesti. Näissä olosuhteissa kun on aina olemassa vastaanottajan olosuhde ja konteksti, joka on erilainen kuin minun. Kuulemme ja luemme asioita omista lähtökohdista, jotka sisältävät näkökulmia joita emme osaa hahmottaa tai edes voi nähdä. Kysyminen onkin loistava työkalu ymmärtämiseen, sillä kysymykset ovat aina kontekstuaalisia, jotka myös poistavat olettamista ja väärinkäsityksiä.

Olettamus vai fakta?

Terapeuttini eräästä kysymyksestä opin ajattelukaavoja muuttaneen ajatuksen epäselvissä pohdinnoissa ja tilanteissa: Onko jokin näkemäni tai kokemani asia olettamus vai fakta?

Faktat ovat asioita joita joku toinen (mielellään useampikin) todistaa yhdessä todeksi. Olettamus taas on mielen tuottama ajatus, kuinka kuvittelee asioiden olevan. Se on olettamus niin kauan, kun sitä ei voida muodostaa faktaksi. Itseäni kysyminen on auttanut ajautumasta yksin uskomaan omia mielipiteitä, väittämiä ja olettamuksia faktoiksi. Terveesti kyseenalaistamaan omaa väärää totuutta, sillä se ei ole kaikille yhtä totta kuin mitä mielikuvitukseni saattaa sen väittää olevan.

Tämä kysymyksiin rakastuminen perustuu tarpeeseen ymmärtää syvästi. Asioita eri puolilta, näkökulmista ja kontekstista. Toisaalta tarpeesta ymmärtää laadullisesti hyvin, jossa näkisi kuolleiden kulmien taakse. Nähdäkseen vielä näkemätöntä ja kuullakseen vielä kuulematonta. Asioiden ymmärtäminen useista näkökulmista luo rakenteita jotka auttavat hahmottamaan asiaa, ilmiötä tai ihmistä.

Hyvä toimittaja kysyy hyviä kysymyksiä. Hyvä haastattelija kysyy hyviä kysymyksiä. Hyvä terapeutti kysyy hyviä kysymyksiä. Hyvä ihminen, joka on kiinnostunut muista ihmisistä, kysyy hyviä kysymyksiä. Se on lahjakasta kanssakäymistä, vaikka alkuperäinen motiivi olisikin itse ymmärtää maailmaa paremmin. Kysymällä kysymyksiä täyttää uteliaisuuden ämpäriä haluamillaan asioilla. Sitä ämpäriä pitäisi täyttää useammin ja sen täyttämistä voi harjoitella vain kysymällä lisää.

​

Eetu Karppanen

Paras kaverisi matkalla digitaalisesti luotavaan kasvuun, ideointiin ja muutokseen.
​

Yli 10 vuotta intohimoa ja kokemuksen vuosirenkaita digibisneksistä, markkinoinnista ja verkkokaupasta. Autan monin eri muodoin asiakkaitani ratkomaan digitaaliset haasteensa. Lue lisää meikäläisestä.