Lintuperspektiivi

Moi taas.

Neljän vuoden rajapyykki yrittämistä meni toukokuussa rikki. Kolmen vuoden kohdalla katsoin tarkkaan haluanko jatkaa tätä ja se hetki kiiti ohi kuin hiekka käsistä. Osoittaen varmaankin sen, ettei ole ollut haikailua muualle. Tässä hetkessä yrittäminen antaa edelleen vapautta, josta luopuminen olisi vaikeaa.

Edeltävästä kirjeestä on kertynyt tuulen puhaltama autiomaa ja sille on ollut syynsä henkilökohtaisen elämän puolella. Pikakelaan mitä tässä lähes kaksivuotisessa välissä on ennättänyt tapahtumaan:

• Aiemmin pohtimani tietynlaisen tyhjyyden tilalle syntyi tarve jollekin merkityksellisemmälle, enkä tiedä onko suvunjatkamista suurempaa?
• Edeltävä polku ei ollut lyhyt eikä helppo, jonka vuoksi narskuttelin hampaita pitkään.
• Tuli koira.
• Muutettiin kerrostalosta omakotitaloon, Viiskulmasta Valkeakoskelle. Helsinki jäi ja saatiin Pirkanmaa tilalle.
• Vajaa vuosi sitten meidän perheeseen syntyi mieletön tytär 🥲.

Ennen näitä tapahtumia juoksin karkuun pahaa oloa tekemällä sen mitä työssä jaksoin. Kauden vaihtuessa iloisemmaksi juoksin kohti hyvää oloa tekemällä sen mikä mahdollistaisi vapaita.

Joten. Olen ollut nyt nelisen kuukautta vanhempainvapaalla, jonka huomaan pysäyttäneen tekemisen tahdin ja antaneen tilaa ajatella. Yrittäjyydessä ristiriitana on kaiken syklinen eteneminen. Kun on hiljaista, pelkää hiljaisuutta. Kun on kiirettä, tulee tarjolle lisää mahdollisuuksia. Jos naiset ovat puhuneet ‘wedding ring’-efektistä, jossa kihlasormus herättää miehet iskemään, tuntuu tämä hienoisesti pätevän myös tässä työelämässä.

Nyt ensimmäisen viikon jälkeen työssä huomaa kuinka paljon onkaan palautunut. Valvoessaan pimeässä huoneessa silmät auki, pystyyn nukahtavan ja silti jokaiseen rasahdukseen heräävän, lapsensa unta. Ja unilta heräämisen jälkeen katsella uuden ihmisen tapaa hahmottaa maailmaa. Tämä väistämättä hidastaa.

Hidastamisen seurauksena aivoissa syntyy tarvetta katsoa tekemistään lintuperspektiivistä. Tarkastella kaikkea mihin tarttuu laadullisesti ja aiempaa paremmin.

Kiireen keskellä katsoo yksityiskohtia. Asioita jotka ovat pieniä. Niillä voi olla hetkellistä merkitystä, mutta harvoin ne ovat mitenkään merkittävästi ratkaisevia. Tällöin pitäisi osata katsoa yksityiskohtien ulkopuolelle, kurkata nurkan taakse horisonttia laajakulmalla, josta osaisi poimia:

• Mennyt-nykyhetki-tulevaisuus: Mitä on tapahtunut aiemmin, missä nyt olen ja mihin olen menossa?
• Syy-seuraus: Mitkä asiat liittyvät toisiinsa ja vaikuttaneet edeltäviin?
• Päätös-priorisointi: Miten priorisoida triviaalit ja tärkeät asiat suhteessa toisiinsa?
• Vaikuttavuus: Mihin tekemiseni todella vaikuttaa?

Tästä ulosviedystä katseesta syntyy mahdollisuus sisäistää enemmän ja kattavammin, jotta arkiset asiat tekemisessä todella saisivat haluttua vaikutusta aikaan. Löytämään pakotetun priorisoinnin sijaan vapaaehtoisen valitsemisen. Ehkä juuri tämä vapaaehtoinen valitseminen yrittäjätekemisessä on ollut osasyy siihen etten oikein näe muita vaihtoehtoja työn tekemisen malleissa.

Nyt kun vanhempainvapaat ovat ohi, liitelen lintuperspektiivissä vielä hetken. Ohessa harjoittelen taas arkiseen työn rytmiin ja myyn tulevaisuuden kalenteria täyteen. Sillä uskallan olettaa löytäväni itseni liitelyn sijaan kohta taas tarkastelemasta tekemisen syklistä tempoa ja kuinka saada ajatukset maan tasolta takaisin laajakuvaan.

Kuulet minusta pian taas.

​

Eetu Karppanen

Paras kaverisi matkalla digitaalisesti luotavaan kasvuun, ideointiin ja muutokseen.
​

Yli 10 vuotta intohimoa ja kokemuksen vuosirenkaita digibisneksistä, markkinoinnista ja verkkokaupasta. Autan monin eri muodoin asiakkaitani ratkomaan digitaaliset haasteensa. Lue lisää meikäläisestä.

​