Mennään eteenpäin

Katselen meressä kelluvia veneitä aurinkoisessa syyspäivässä vanhojen jugend-talojen ja suurlähetystöjen vierustoissa. Päähäni hyppää epämääräinen ajatus, jossa tunnen jonkun juoksevan ohitseni vauhdilla. Kuin joku seuraisi varjoaan tai juoksisi sitä pakoon.

Miellän parhaaksi kuvaukseksi tunteen, jossa olisin jonkin konkreettisesti kosketeltavaksi muuttuvan asian lähellä. Hetkessä, jossa palaset ovat lähellä paikalleen loksahtamista.

Samalla en kuitenkaan saa tarkennettua kohteeseen, jotta ymmärtäisin todella mikä ajatus on. Puhumattakaan miten päätyä sitä kohti muuten kuin Jutilamaisesti menemällä eteenpäin.

Vaikka sitten vain selviämällä eteenpäin menemisestä. Pyrkimällä kohti sitä jotain, mikä vetää puoleensa.

Matkan jatkuessa, ei ole takeita alkuperäisen ajatuksen tuovan onnistumista, puhumattakaan että määränpäässä odottaisi aarrearkkua.

Silti joidenkin erityisten mannerlaattojen loksahtamisen äärellä tämä näyttäytyy ajatuksissa ja olemisessa, mutta ei suostu tulemaan kunnolla esiin. En siis tiedä juostako pakoon vai perässä, mutta tarve liikkeelle tuntuu pakottavalta. Sen vuoksi koko edeltävä kuvaus on edelleen mähmäinen ja epämääräinen.

Paras lääke lienee se halvatun aika. Kyky odottaa ja olla kärsivällinen, jossa uskaltaa antaa ajan kulua. Sen odottamisen ohessa olen määrännyt itselleni lääkkeeksi ohjaavaa toimeliaisuutta, joka toivottavasti ajan kuluessa vie virrassa eteenpäin. Siinä kuohuvassa koskessa kelluessani, eteen avautunee ovia joiden edessä päättää, avatako vaiko sulkeako niitä.

Toivottavasti horisontista paistavan auringon äärellä siintävä tulevaisuus on niin kirkas, että se täytyy kohdata aurinkolasit päässä, jopa sisällä.

Tehdään töitä ja mennään eteenpäin.

​

Eetu Karppanen

Paras kaverisi matkalla digitaalisesti luotavaan kasvuun, ideointiin ja muutokseen.
​

Yli 10 vuotta intohimoa ja kokemuksen vuosirenkaita digibisneksistä, markkinoinnista ja verkkokaupasta. Autan monin eri muodoin asiakkaitani ratkomaan digitaaliset haasteensa. Lue lisää meikäläisestä.