Oman narratiivin vaikutukset

Ei ole olemassa itseä ilman sitä tarinaa, jolla itsensä selittää.

Taaksepäin katsoessa, selitämme asiat itsellemme parhain päin. Huomaamme tekemiemme valintojen ohjanneen muka kohti suoraan tätä hetkeä juuri tässä.

Elämme omaa narratiivia, eli kertomusta, todeksi. Mitä suuremmin omistamme ajatuksemme tälle tarinalle, sitä suuremman roolin se mielessämme saa.

Vaikkapa koiran omistajana, saattaa antaa suuren arvon karvaisen kaverin perheenjäsenyydelle. Omassa hissipuheessaan kertoo asuvansa siellä tai täällä, perheensä kanssa, jonka osana koirakin on. Sanoittamalla koiran mukaan tähän, ilmentää itseensä osan koiranomistajan identiteettiä, jota vahvistaa edelleen sitä toistaessa.

Kun koiran aika koittaa, eikä koiraa enää omista - tarina muuttuu. Kysymys onkin miten tämä vaikuttaa hissipuheeseen, miten oma tarina muuntuu, tuleeko jotain tilalle vai jääkö se vain pois?

En osaa edes kuvitella mitä edeltävä tekee ihmisille, jotka menettävät lapsensa tai vanhempansa nuorena. Jollei tyhjää aukkoa osaa täyttää tai tarina on muutenkin turhan ohut, on tavallaan narratiivin vankina kunnes onnistuu irtautumaan siitä. Jos onnistuu.

Narratiivin rakentuminen vain menneisyyden muistoihin omaa ison riskin päätyä kuilulle, jossa edessä siintää tyhjyys. Sitä menneisyyttä joka masentaa ja tulevaisuutta, joka ahdistaa.

Narratiivi on kuitenkin työkalu kontrolloida elämässämme vallitsevaa kaaosta ja samalla kiteyttää realiteetteja. Haluamme järkeistää asiat faktoiksi, vaikka kaikki asioita ei voi asettaa järkevyyden alttarille.

Toisaalta jotkut ovat lahjakkaita rakentamaan kuvitteellisia tarinoita, joissa elämää eletään ulkoisten elementtien kautta. He ovat niitä, jotka heräävät palkatta aamuneljältä ehtiäkseen ensimmäisenä nähtävyyksille ottamaan narratiiviaan rakentavia kuvia someen. Palkintona ulkoinen validointi, eli tykkäykset, josta syntyy kuvitelma kuvien tärkeydestä muille. Samalla hakien kokemuksia enemmän digitaalisesti, kuin ymmärtäen minkä nähtävyyden ympärillä olikaan.

Toisilla taas on tapana rakentaa itseään läheistensä kautta - puolison, perheen, vanhempien, lapsiensa, jossa he helposti unohtavat palata juurilleen ymmärtämään kuka olen ja mikä se oma tarina olikaan?

Olen jo aiemminkin maininnut sanasen omasta työidentiteetistäni, joka menee yhtälailla tähän samaan vahvistettujen tarinoiden sarjaan.

Hanki parempi persoona

Jari Sarasvuo kirjoitti Huomiotalous -kirjassaan persoonan olevan sosiaalinen naamio. Se on maski, jota käytämme ollessamme sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Persoonan kuitenkin määrittelee osaltaan se tarina ja narratiivi, jota elämme todeksi. Jotta ymmärrämme mitä tämä itselle yksilönä tarkoittaa, on sen pohjalla oltava kyky reflektoida itseään.

Ymmärtää omaa identiteettiä, kiinnostuksia, opetettuja sekä opittuja tapoja. Ja näiden kaikkien välistä suhdetta ja muutosta.

Mitä vähemmän toistamme omaa uskottua tarinaamme, sitä pienemmäksi identiteettimme jää. Pienuus ei kuitenkaan tarkoita vähempiarvoisuutta, vaan itseasiassa päinvastoin, se poistaa lukkoja antaen luvan tehdä ja toimia ilman suurta ristiriitaa.

"En ole ihminen, joka tekee asiaa x" ei ole selitys, vaan ansa. Se estää meitä toimimasta, unelmoimasta ja pyrkimästä kohti toivomaamme elämää ja pahimmillaan myös hankkimasta sitä parempaa persoonaa.

Muutos kuitenkin tapahtuu ainoastaan muuttamalla toimintaamme sisältyviä tapoja. Aivoissamme apinat hakkaavat lautasia vastakkain, kun toimimme autopilotilla imitoitujen, opetettujen ja itse oppimiemme tapojen mukaisesti.

Oman tarinan alussa, pöytä oli puhdas, kunnes vuosikellot muuttivat tekojamme tavoiksi. Niin hyviksi kuin huonoiksi, ja sävyistä riippumatta, näitä toistamalla vaikutukset ovat kumuloituneet joko positiiviseksi tai negatiiviseksi. Huono kasvattanut huonoa ja hyvä seurannut hyvää.

Niskan pihtiotteella voimme kuitenkin muuttaa näitä tapoja. Kurinalaisella toistolla syntyy muutosta, jossa tavat rakentavat hiljalleen identiteettiämme uuteen suuntaan.

Oikeaan suuntaan, riittävän pitkään ja riittävillä toistoilla syntyy kasvua, jonka myötä saatammekin huomata peilistä katsovan paremman persoonan ja todeta sen hankkimisen todella olleen mahdollista.

​

Eetu Karppanen

Paras kaverisi matkalla digitaalisesti luotavaan kasvuun, ideointiin ja muutokseen.
​

Yli 10 vuotta intohimoa ja kokemuksen vuosirenkaita digibisneksistä, markkinoinnista ja verkkokaupasta. Autan monin eri muodoin asiakkaitani ratkomaan digitaaliset haasteensa. Lue lisää meikäläisestä.