Ego.

Yrittäjäidentiteetti on kulkeutunut mukanani lapsuudesta saakka. Äskettäin lapsuudenkodissani lisääntyneesti vietetyt tunnit osoittavat sen todeksi. Kaikki säilytetyt paperit, julisteet, kuvat ja muut muistot vahvistavat sen. Omien vanhempiensa antamaa vaikutusta on kasvussaan pyrkinyt kieltämään, kunnes todisteet ovat todistaneet sen sittenkin olleen totta.

Lapsuuteeni on kuulunut niin kuulakärkikynäkorjaamon pyörittäminen, pyörällä tapahtuvan kuljetusliikkeen operointi, messujen järjestäminen kotikaton alla sekä lätkäkorttien arvostaminen ja treidaaminen. Vuosituhannen vaihteessa änhooäl-kakstuhatta pelaamisen ohessa olen ladannut Passeli Professionalin demot vain pyöritelläkseni numeroita näissä mielikuvitusyrityksissä.

Eli kyllä, siellä se meikäläisen persoonan pesulappuna on. Yrittäjähenkisyys voidaan tulkita myös yritteliäisyydeksi, jota työnantajat arvostavat. Samalla yrittäjyys on se aiemminkin mantrattu asennevamma, jossa usein raamit tuntuvat ahtailta. Se on kuitenkin tehnyt itsestäni hyvän palkkatyöläisen, sillä yrityksen elinvoimaisuuden perustana, auttaa jos työntekijä ymmärtää palkkakuitin ulkopuolisen rahallisen ja henkisen kuorman työnantajalle.

Kenen natsoja kannat?

Tähän hetkeen saakka yksinyrittäjyyden poluilla pyörineenä, on edelleen tiettyjä yrityksiä joissa voisin nähdä työskenteleväni. Yrityksiä, jotka ovat vahvan brändinsä myötä muille tunnettuja ja ehkäpä jopa arvokkaita.

Kekäle toimi natsana rinnassa. Kannoin toimialaa, kasvavaa vaateketjua ja omaa rooliani ylpeydellä. Opin toimialan sekä sen haasteet - ja muodin, jonka teemoista kahvipöydässä mieluusti suu vaahdossa vaahtoan. Tykkäsin kertoa olevani töissä Kekäkeellä. Se ylpeys ei kuitenkaan yksin riitä niin pitkälle, että se kantaisi kaikkia työtunteja, jossa vapaa vaihtuu työhön.

Yksinyrittäjänä, erityisesti henkilöityvänä sellaisena, oma henkilöbrändi tuntuu itselle heikommalta ja "liian tutulta", joka synnyttää mielessä haamuja kummittelemaan. Tässä tekemisen muodossa yrittäjyys on yksinäisyyden sietämistä, jossa nalkuttava tai kannustava ääni tulee omasta päästä.

Itsenäinen ja henkilökohtainen tekeminen ei riitä pitämään ylpeyden liekkiä yhtä roihuavana, kuin mitä se on suurta menestystä havittelevan yrityksen tekemisessä. Vaikka jokaisessa työpaikassa on paljon kuraa, on siellä myös asioita joita nyt katsoo taaksepäin haikeudella.

Pitäisi olla enemmän.

Muistan kunnioittaa nykyisiä saavutuksia, joissa en koe olevan poikkeuksellista verraten muihin yksinyrittäjiin. Olen saavuttanut riittävästi. Saanut vastapainona enemmän vapautta, jonka myötävaikutuksena osannut päästää tietystä kireydestä irti.

Pyrkimyksenä on välttää työn muuttumista liian vakavaksi.

Samalla vastentahtoisesti vakavuus on osa itseä. Sen matkakumppaneina mukana kulkee myös kärsimättömyys ja armottomuus. Siitä huolimatta koen olevani innokas, energinen ja muutenkin vitsikkään mukava kaveri. Sen ohessa myös nöyrän ylpeä.

Jossa vakavuuden sekoittuessa ylpeyteen, syntyy sen negatiivinen vaikutin. Ego.

Ego on elementti jossa peilaa itseään muita vasten ja muiden silmien kautta. Ego on sekalainen ajatusjoukko, jossa mieli työntää kuvitelmia muiden ihmisten ajatuksista itseä kohtaan.

Todellisuudessa muut harvoin jaksavat uhrata kummoistakaan määrää aivokapasiteetista allekirjoittaneen elämään, sillä kaikilla meillä on omat ongelmamme käsiteltävänä ja elämät elettävänä.

Ego on kuitenkin se ääni, joka väittää että nykyinen ei ole riittävää. Pitäisi olla enemmän. Ainakin pyrkiä enempään.

Ulkoisen hyväksynnän tarpeen kietoutuessa kuristusotteeseensa, synnyttää se ajatuslangan, jossa egoa hivelee ajatus uudesta natsasta kiinnitettäväksi rintaan.

Mielikuvissa se on hajatelma siitä kuinka uusi titteli, uusi yritys, uusi brändi saisi ne muut ihmiset joukkona taputtamaan. Tai katsomaan happamana, kuinka meikäläinen muka menestyksen aalloissa porskuttaa.

Siinä kuvitelmassa on itseä suurempi kokonaisuus, joka hivelee ajatuksella työyhteisöstä, palkasta, tittelistä, maineesta ja statuksesta. Siihen kiinnittymällä, siinä osana olemisella, vaikuttaa se tarina itselleen kerrottuna paljon suuremmalta, kuin yksinyrittäjyydessä oman toimintansa merkitys.

Kun kiinnittyy yrittämisessä itseensä, taistelee samalla yksilöidentiteettinsä äärellä, jota on paljon vaikeampaa heijastaa omaan egoon. Tämä ei ole keskustelu vapaudesta, autonomiasta tai rahasta. Se on lähinnä virheellinen ajatus, jossa ruoho olisi aina vihreämpää aidan toisella puolella. Se miksi se houkuttaa, johtuu ainoastaan siitä, että ruoho on lannoitettu häränpaskalla ja samaa ruohonleikkurin työntämistä on sielläkin edessä.

Todellisuudessa, kun tittelillä tai brändillä ei itsessään ole minkään maailman merkitystä, jollei itse tiedä mikä itselle riittää.

Vaihtamalla ei parane.

​

Eetu Karppanen

Paras kaverisi matkalla digitaalisesti luotavaan kasvuun, ideointiin ja muutokseen.
​

Yli 10 vuotta intohimoa ja kokemuksen vuosirenkaita digibisneksistä, markkinoinnista ja verkkokaupasta. Autan monin eri muodoin asiakkaitani ratkomaan digitaaliset haasteensa. Lue lisää meikäläisestä.