Asioiden helppoudesta niiden vaikeuteen

Sahaan Slackin, Gmailin, Discordin, LinkedInin ja Leadfeederin väliä. Odottelen näistä tulevan jotain ohjureita tekemiseen. Todellisuudessa välttelen kuitenkin vain töihin tarttumista. Itselleni tehdyn lupauksen mukaisesti olen onnistunut irtautumaan jatkuvasta tarpeesta painaa kalenteri väärällään, hikikarpalot otsalla. Työtunnit vuoden takaisesta ovat vähentyneet liki puolella. Tällä on tietenkin näkyvä vaikutus laskutuksessa, mutta en laita sitä pahakseni. Vähemmän pientä sälää. On jäänyt laskutettava päivä pois sieltä ja täältä, jonka ohessa olen saanut rauhaa kalenteriin. Tilaa keskittyä asiakkaisiin, joiden kanssa tekeminen on luottamuksen myötä tiivistynyt kivaksi rutiiniksi. Ensi vuosi saakin olla vielä tekemätön paikka.

Orastava joulu sekä vuodenvaihde antaa lisää lupaa hellittämiselle. Hidastaminen herättelee aina biz devin (business development) tarvetta. Taas kerran mahdollisuus vetää aiempaa yhteen ja tehdä taloudellisen tilinpäätöksen oheen henkistä. Jos pohdinnassa on oma vuotesi, käyttämäni kysymyspatteristo (itsereflektioon) kuluneesta vuodesta, löytyy viime vuoden ympyrä sulkeutuu -kirjoituksesta.

Itseni kanssa jos selvempää, yrittämisen kanssa hieman epäselvempää

Kipuilen edelleen palveluideni lukumäärän kanssa. Niitä tuntuu olevan liikaa. Usein tienreunat vaikuttavat katoavan, kun olen jättänyt asioita valitsematta ja antanut rönsyjen rönsytä. Kun pysähtyminen unohtuu, tuntuu kuin tie vain laajenisi ja pitenisi. Edessä oleva hiekkatie näyttää jatkuvalta ylämäeltä. Samalla häilyy pelko, kuinka mäen toisella puolella odottaa pataljoonallinen uhkakuvia. Joukko vihollisia, jotka ovat valmiita puhkomaan renkaita, heittämään bensatankkiin dieseliä tai muuten vain taistelemaan selkeyden toiveitani vastaan.

Nykyhetki ei kuitenkaan ole virheellinen, väärä tai sikäli huono. Tämä on enemmälti neutraali toteamus, jossa tiedän asioiden edistymisen vaativan päätöksiä, aikaa ja tekoja. Huomaan jotenkin haluavani kräkätä kaavan, jota HugeMegaCorporationSolopreunerEetuKarppanenKuinkaOy -entiteetti hopealuodinomaisesti asiakkailleen tarjoaisi.

Why-how-what?

Nykyhetken struktuuri, jolla olen Why-How-What -kysymyksiin koittanut vastata menee seuraavasti:

Why: Haluan auttaa yrityksiä kasvamaan aiempaa lujempaa (ja tehdäkseni kiinnostavien ihmisten kanssa itselleni mielekkäitä juttuja).

How: Suuresta-pieneen -ajattelulla ja näkökulmilla, joissa toimin ajatusten haastajana, mutta myös pyrkimyksenä olla luottopakkina digitaalisen myynnin ja bisneksen kasvattamisessa.

What: Strategista konsultaatiota, taktista valmennusta ja jatkuvaa sparrausta (yritysten digitaalisiin haasteisiin, joiden seurauksena bisnes tehostuu ja/tai kasvaa).

Tämä struktuuri tuntuu kuitenkin kevyesti väärältä. Erityisesti What -kohdassa, jossa tarjotut ratkaisut eivät tunnu aina ajankäytöllisesti järkeviltä. Tuskastumista siihen, kuinka lähes kaikki näistä toimintamalleista vaatii yhteisiä aikaikkunoita. Käytetyt työkalut ovat jatkuvasti samat, mutta niistä tehojen irti saaminen vaatii usein fasilitoijaa ja tässä yhteydessä se olen minä. Toki uskon persoonani ja yhteisen keskustelun olevan keskeisessä roolissa luomaan kilpailuetua minulle, kuin myös arvoa asiakkaalle.

Epäselvyys aiheista on rampauttanut sanaista arkkuani. Mielipiteiden ilmaisun (sisältömarkkinoinniksikin kutsuttu) harjoittaminen on tuntunut vaikealta, kun isossa kuvassa en ole osannut päättää tarkemmin mitä haluan tarjota. Sen seurauksena olen sitten päätynyt vain tuijottelemaan edessäni sulavaa jäävuorta. Liekinheitin odottaa varastossa, mutta ennen sen käyttöönottoa, on edellytyksenä VakavaKeskustelu™ itseni kanssa niistä valinnoista ja päätöksistä joita palveluiden suhteen täytyy tehdä. Sitä koiranruokaa täytyy itsekin syödä, jota koittaa saada asiakkaatkin syömään.

Helposti tämä ei kuitenkaan käy. Yksin päättämisessä on yrittäjyyden tarjoamaa autonomian sekä vapauden ihanuutta, jonka vastapainona roikkuu ankkuri täynnä yksinäisyyttä ja pelkoa riskeistä. Aiemmin syksyllä mantraamani ajatus, jonkin äärellä olemisesta tuntuu silti olevan läsnä. Ankkurin ketju ei ole vetänyt pinnan alle, ainoastaan hidastaa etenemistä. Nyt näin pian pilkistävän sinappihunnun takaa on hyvä hetki lopettaa pyristely ja olla hetki vaan.

Toivottavasti myös sinä pääset olemaan. Suuri kiitos sinulle tästä vuodesta, jokaisesta vastaanotetusta ja luetusta kirjeestä. Toivottavasti nämä itseanalyysiin painottuneet kasvun askeleet, ovat herätelleet ajatuksia ja palvelleet jossakin roolissa.

Rauhallista joulua. Ensi vuonna taas jatketaan!

​

Eetu Karppanen

Paras kaverisi matkalla digitaalisesti luotavaan kasvuun, ideointiin ja muutokseen.
​

Yli 10 vuotta intohimoa ja kokemuksen vuosirenkaita digibisneksistä, markkinoinnista ja verkkokaupasta. Autan monin eri muodoin asiakkaitani ratkomaan digitaaliset haasteensa. Lue lisää meikäläisestä.