Paras kaverisi matkalla digitaalisesti luotavaan kasvuun, ideointiin ja muutokseen. Tilaa Kasvun avoin kirje alta.
Meinasin livetä tämän kirjeen lähetyksestä. Pitkälti siksi ettei se tuntunut juuri nyt niin tärkeältä. Samalla juuri edeltävä on syy, kirjoittaa ja lähettää tämä. Pitää itselleni lupaama yrittäjyyden kellotaajuus nostettuna esiin.
Positiivisesta perspektiivistä tilanteeni nykyhetkessä on hyvä. Työkalenteri on varattu ja myyty täyteen vuoden loppuun saakka. Tästä syntyy tunne taloudellisesta turvasta ja ohessa arkeen on tullut takaisin työn tekemisen rytmiä, ihmiskontakteja sekä seikkoja joista syntyy merkityksellisyyden ja onnistumisen kokemusta.
Konsultoinnissa olen ymmärtänyt viehättyväni projektivetojen kaltaisesta tekemisestä. En kaipaa turvaa, jossa olisin sitoutunut johonkin antamaan vaikkapa 50% työajasta ensi kesään saakka.
Ohessa olen pähkinyt miten toivon ensi vuoden työskentelyni muodostuvan ja millaista työn rytmiä koen kaipaavani. Huolimatta siitä kuinka paljon pidän yhteistyöstä oikeiden asiakkaiden kanssa, konsultointi antaa korkeintaan oppia, tuottaa rahaa, mutta sen suurin plussapuoli ja tulevaisuuden kasvu kiinnittyy mahdollisuuteen myydä itseäni uudelleen ajallisesti kiinni, joko samalle tai jollekin uudelle asiakkaalle.
Ehdottomasti se antaa, mutta paradoksin kaltaisesti sen antamat mahdollisuudet rajautuvat. Rajattu kasvu tietenkin pohjautuu liiketoimintamalliin, jossa tietoisesti päätin yrittää yksin. Tunnistan mahdollisuudet skaalaamiseen, vaikkapa freelancer-verkostojen kautta, mutta tämä ei kuitenkaan ohjaa sellaiseen tekemiseen, josta erityisesti nautin.
Äskettäin on ollut riittävästi ilmatilaa pohtimiselle, jossa palataan siihen mitä haluaa tehdä kuin mitä kohti haluaa pyrkiä. On syntynyt tarvetta yrittäjyyden ei-taloudelliseen välitilinpäätökseen, jossa tarkastelee tekemistään kriittisen analyyttisesti, pohtien vastausta kysymykseen minkä tekemisestä oikeasti pitää ja joka ajaa kohti aiemmin kuvattuja haluja. Ohessa myös sitä mitä palveluita haluaa asiakkaille tarjota.
Konsultoidessa on jatkuvaa ristiriitaa ajan rajallisuudesta suhteessa ajankäyttöön, mutta lisäksi (taloudellisen) turvallisuuden tunteeseen. Olen tunnistanut olevani tietynlaisen ammatillisen identiteetin murrosvaiheessa, eikä tämä identiteetti nojaa enää yksinään siihen matkakertomukseen josta olen tähän hetkeen päätynyt.
Osaamisessani olen nojannut erityisesti tulospohjaisen markkinoijan sielunmaisemaan, joka on opettanut kaiken millä olen kyennyt itselleni tuloja tienaamaan. Samalla markkinointimaailman koukerot - ainakaan taktisella tasolla - eivät vedä enää entiseen tapaan puoleensa. Koen tarvetta tiettyyn käsityöläisyyteen, jossa näkisin käyttämäni ajan tuottavan jotain konkreettisempaa. Plussapuolena mahdollisuus kasvattaa tätä tuotosta ajankäytöstäni riippumatta. Parhaimmillaan toimia vuosi takaperin unelmoimani passiivisemman tulovirran kaltaisesti.
Tästä on tullut alustava rakenne, jossa pyrkimys ensi vuodelle on päästä jakamaan työviikkojen sisältöjä jotenkin seuraavasti:
Nyt edeltävää silmäillessäni on mahdollista, että edeltävissä voi olla liikaa tavoitteita haukattavaksi. Toivon olevani, mutta myös pyrin tässä vaiheessa olemaan realistisen optimistinen. Jokainen edeltävistä alueista tuo mukanaan hyvät puolensa, jotka toivottavasti tekevät ensi vuoden työviikoista kiinnostavia ja ohessa ohjaavat kohti mielenkiintoista tulevaisuutta. Ovet kuitenkin avautuvat vain niitä avaamalla.
Eetu Karppanen
Paras kaverisi matkalla digitaalisesti luotavaan kasvuun, ideointiin ja muutokseen.
Yli 10 vuotta intohimoa ja kokemuksen vuosirenkaita digibisneksistä, markkinoinnista ja verkkokaupasta. Autan monin eri muodoin asiakkaitani ratkomaan digitaaliset haasteensa. Lue lisää meikäläisestä.
by Eetu Karppanen
Paras kaverisi matkalla digitaalisesti luotavaan kasvuun, ideointiin ja muutokseen. Tilaa Kasvun avoin kirje alta.
Kirjoittava ihminen Väitin pitkään olevani kirjoittava ihminen. Elämänkriisejä hellästi halaillessa havahduin siihen, että jos hyvällä tuurilla kirjoitin muuta kuin pikaviestejä kerran tai kaksi vuodessa, en hyvällä omatunnolla voinut väittää olevani ihminen joka kirjoittaa. Viimeisen kolmen vuoden ajan olen todistanut teoillani olevani kirjoittava ihminen. Olotila oli kuin vetämätön viemäri, joka yhtäkkiä alkoi vetämään. Enää omatunto ei soimaa kertoessani kirjoittamisesta. Tekstin määrä on...
Rakastetut, etevät ja pätevät kysymykset Ruudun vastapuolella istuu toimittaja, joka kyselee. Kyseessä ei ole haastattelu, vaan kirjoitusvalmennus. Valmennuksen alussa keskustelu polveilee aiheista ja näkökulmista joita olen pyrkinyt ennakkoon lähettämälläni tekstillä kertomaan. Jotta pitkän toimittajataustan omaava valmentaja ymmärtää mistä on kyse, hän kyselee. Roolini keskustelussa on kuulla kysymykset ja osata antaa kysymyksiin vastauksia. Myös niitä en tiedä-vastauksia. Kaikki tässä tuo...
"Yrittäjä ei ole koskaan lomalla" Torninosturin varjo peittää hetkellisesti ruudulle paistavan aamuauringon. Sälekaihtimet ovat puolen metrin päässä kädestäni, mutta silti liian kaukana yltääkseni niihin tuolilta. Ikkunasta avautuu viereinen rakennustyömaa, jossa inflaation kurjistamassa kansakunnassa kuitenkin joku edelleen rakentaa. Ehkä toimitiloja, jotka tulevat olemaan tyhjillään. Optimismi sisälläni toivoo niiden täyttyvän ja löytävän aamuisin sisään vaeltavan joukkonsa, ihan vain koska...